“Eihän mikään tunnu miltään, jos ei näe vaivaa”
Otsikko on lainaus Helsingin Sanomien (2.8.2025) jutusta, jossa haastateltiin ulkomaille kesätöihin lähteneitä nuoria. Olivia Majuri kertoo, kuinka kesätyö ulkomailla pakotti poistumaan mukavuusalueelta ja juuri se teki kokemuksesta merkityksellisen. Sinnikkääksi kasvaminen onkin yksi hyvän elämän avainkokemuksia. Sinnikkyys ei kuitenkaan kehity tyhjiössä; sitä pitää harjoitella ja tukea (Duckworth, 2013). Tämä on tärkeää ja ajankohtaista, sillä suomalaisten oppilaiden koulumyönteisyys ja sinnikkyys ovat laskussa. Yhä useampi nuori kokee koulunkäynnin merkityksettömäksi, luovuttaa helposti vaikeuksien edessä ja uskoo menestyksen olevan sattumanvaraista (KARVI, 2025). Tämä johtaa paitsi oppimistulosten heikkenemiseen myös kasvavaan eriarvoisuuteen oppilaiden välillä. Myös opettajien kokemus muutoksesta on samansuuntainen (OAJ, 2025).
Oppilaiden sinnikkyyden puute ja kielteinen suhtautuminen koulutyöhön eivät ole vain yksilön ongelma, vaan koko kouluyhteisön yhteinen haaste. Oppilaat tarvitsevat oppimisympäristön, jossa yrittäminen on arvostettua, haasteet ovat sopivasti mitoitettuja ja epäonnistumiset nähdään oppimismahdollisuuksina. Kun oppilas oppii arvostamaan ponnistelua ja sinnikkyyttä enemmän kuin pelkkää lahjakkuutta, hänestä kasvaa omaan itseensä ja sinnikkyytensä luottava oppija.
Sinnikkyyden hyödyntäminen edellyttää epämukavuuden sietoa ja mukavuusalueelta poistumista – sopivasti ja tarkoituksenmukaisesti. Tarvitaan myös riittävästi intohimoa ja kiinnostusta, jotta tasapaino säilyy. Sinnikkyyden ytimessä ovat kaksi puolta: pitkäjänteinen ponnistelu sekä vahva kiinnostus ja sisäinen motivaatio. Ilman merkityksellisyyttä ponnistelu typistyy helposti puurtamiseksi ja mailan puristamiseksi. Intohimo, yhdistettynä sinnikkyyteen, parantaa suoritusta, tyytyväisyyttä ja tukee hyvinvointia (Salmela-Aro, 2023).
Sinnikkyys ja muut sosioemotionaaliset taidot eivät ole pysyviä persoonallisuuden piirteitä, vaan opittavia ja opetettavia taitoja, joita on tärkeä vahvistaa läpi koko peruskoulun. Sinnikkyys yhdessä sisarvahvuutensa, itsesäätelyn, kanssa ennustaa koulumenestystä jopa paremmin kuin älykkyysosamäärä (Duckworth & Gross, 2014). Nuorena opittu sinnikkyys ennustaa myös oppimisen intoa, suojaa masennukselta, tukee kognitiivisia kykyjä ja on yhteydessä oppilaiden elämäntyytyväisyyteen (Salmela-Aro ym., 2019; OECD, 2021). PISA-tutkijoiden mukaan Suomessa sinnikkyyden ja koulumenestyksen välinen yhteys on erityisen vahva.
Koulu sinnikkyyden kasvualustana
Sinnikkyyden tukeminen on koko kouluyhteisön tehtävä ja mahdollisuus. Oppilaat tarvitsevat kouluympäristön, jossa yrittämistä arvostetaan, haasteet ovat sopivasti mitoitettuja ja epäonnistumiset nähdään oppimisen mahdollisuuksina. Myönteinen ilmapiiri, kohtaava vuorovaikutus ja yhdessä sinnikkyyttä harjoittava toimintakulttuuri (vrt. vahvuuskasvatus) luovat otolliset olosuhteet sen kehittymiselle (Uusitalo & Vuorinen, 2022; Vuorinen, 2022) . Opettajalla on keskeinen rooli sinnikkyyden tukemisessa: hänen palautteensa, asenteensa ja mallinsa vaikuttavat suoraan oppilaan käsitykseen omasta pystyvyydestään osana sinnikkääksi kasvamisen polkua.
Ohjaava, konkreettinen palaute – esimerkiksi “Onnistuit, koska jaksoit harjoitella sinnikkäästi loppuun asti” – vahvistaa oppilaan uskoa omaan sinnikkyyteen ja tekee näkyväksi harjoittelun merkityksen
. Oppilaille tärkeää on minäpystyvyyden vahvistaminen eli luottamus omaan osaamiseen, kuten tässä tapauksessa esimerkiksi luottamus omaan sinnikkyyteen ja kykyyn ponnistella epämukavuutta sietäen. Opettajan palaute ja tapa kohdata oppilaat voivat joko vahvistaa tai heikentää sinnikkyyden kehittymistä. Tämä lisäksi sinnikkyyttä voi ja kannattaa opettaa omana teemanaan ja myös eri toimintahetkien tai oppiaineiden lomassa.
Oppilaiden hyvä oppia, että sinnikkyyttä voidaan käyttää paitsi liian vähän, myös liian paljon. Tasapainoa oppii harjoittelemalla yhdessä toisten kanssa kannustava ilmapiirissä. Oppilaiden sinnikkyyden tukemisessa on tärkeää auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa, kiinnostuksen kohteensa ja intohimonsa, joiden eteen ja joita hyödyntämällä he ovat valmiita tekemään sinnikkäästi töitä ja kasvamaan omaan parhaaseen potentiaaliinsa (Sointu ym., 2023; Vuorinen 2022; Uusitalo & Vuorinen, 2022; Vuorinen ym. 2021)).
Vinkkejä opettajalle
Korosta harjoittelun merkitystä, älä vain lahjakkuutta: “Menestyneet ihmiset harjoittelevat sinnikkäästi.”
Rakenna minäpystyvyyttä: Auta oppilasta huomaamaan, että hän voi oppia ja kehittyä. Kytke oppiminen merkitykseen: Näytä, miten koulussa opitut asiat liittyvät elämään.Näytä esimerkkiä: Opettajan oma asenne tarttuu.
Normalisoi epäonnistuminen: Se on oppimisen luonnollinen osa.
Anna ohjaavaa ja rohkaisevaa palautetta sinnikkäästä toiminnasta.
Lopuksi
Sinnikkyyden tietoinen harjoittelu voi muuttaa oppilaiden asenteen ja motivaation luovuttamisesta ja vaikeampien tehtävien välttelystä yrittämiseksi ja yrittämisestä onnistumiseksi. Oppilas, joka kokee oppimisympäristön turvalliseksi ja kannustavaksi, uskaltaa tavoitella omaa parasta potentiaaliaan ja myös epäonnistua ja oppia virheistään. Saadessaan onnistuneesta ja sinnikkästä toiminnastaan myönteistä ja rohkaisevaa palautetta, oppilaat kokevat myös todennäköisimmin saavutuksistaan ylpeyden tunteita ja iloa sekä voivat rakentaa myönteisen minäkuvan ja käsityksen omista kyvyistään ja vahvuuksistaan (Salmela-Aro & Nurmi 2017; Sointu ym. 2017). Tämä rohkaisee tarttumaan uusiin haasteisiin ja tukee sitkeyttä niiden ratkaisemisessa. Näin syntyy oppimisen ja hyvinvoinnin välinen myönteinen kehä joka läikkyy myös koulutyön ulkopuolelle. Sinnikkyyden oppiminen ja opettaminen palkitsee!
Lähteet
Duckworth, A. 2013. The Key to Success. Grit. http://www.ted.com/talks/an-
gela_lee_duckworth_the_key_to_success_grit
Duckworth, A. & Gross, J. J. 2014. Self-Control and Grit Related but Separable Determinants of Success. Current Directions in Psychological Science, 23 (5), 319–325.
Salmela, Aro. 2023. Tutkimus: “Suomalainen sisu” on uhattuna. Helsingin sanomat. 11.8.2023. (Luettu 18.8.2024).
Sointu, E., Vuorinen, K. & Uusitalo, L., 2024, Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Jahnukainen, M. & Harrikari, T. (toim.). 14. toim. Tampere: Vastapaino, 15 Sivumäärä
Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa 4. painos
Uusitalo, L. & Vuorinen, K., 15 jouluk. 2022, 4 toim. PS-kustannus. 243 Sivumäärä
Vuorinen, K., Hietajarvi, L. & Uusitalo, L. (2021). Students' Usage of Strengths and General Happiness are Connected via School-related Factors. Scandinavian Journal of Educational Research.
Vuorinen, K. (2022). Character strength interventions: Introducing, developing, and studying character strength teaching in Finnish education.
