”Heräämme eloon, kun löydämme uudelleen oman hyvyytemme ja luonnollisen yhteytemme kaikkeen elävään. Syvemmät tarpeemme täyttyvät, kun suhtaudumme lempeästi toinen toisiimme, olemme täysin läsnä jokaisessa hetkessä ja tulemme toimeen itsessämme ja ympärillämme olevan kauneuden ja tuskan kanssa.”

-tuntematon ajattelija

Resilienssillä tarkoitetaan hyvää lopputulosta huolimatta vakavasta uhasta kehitykselle ja sopeutumiselle. Resilienteillä ihmisillä on takana kokemuksia, jotka ovat muovanneet heistä selviytymiskykyisiä. Resilienssissä on kyse erityisesti siitä, miten ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa elämäntilanteissa ja miten hänestä tulee toipumiskykyinen juuri vastoinkäymisten ansiosta. Resilienssin näkökulmasta ihmisellä on uskoa siihen, että hän voi itse vaikuttaa aktiivisesti omaan elämäänsä sekä niihin tulkintoihin, joita hän vastoinkäymisistä muodostaa. Ihminen on aktiivinen oman elämänsä muokkaaja, eikä vain passiivinen olento elämän vietävissä.

Resilienssi ja koulu

Resilienssi on sinnikkyyttä, toipumista ja toimintakykyä elämän vaikeissa hetkissä. Resilienssi on kehittyvä ominaisuus, joka rakentuu läpi elämän. Koululla on paljon mahdollisuuksia tukea lasten ja nuorten resilienssimuskelien vahvistumista. Keskeistä on tukea neljää osa-aluetta, jotka ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa.

Kuva: Ilona Boniwell TED-talk about Positive Education and Resilience

Sosiaaliset suhteet muodostavat perustan kaikelle toiminnalle koulussa. Merkityksellinen ja hyvä elämä vahvistuu siitä, että oman tekemisen kautta voi vielä palvella muita ihmisiä ja olla toisia varten. Empatiataidot ja myötätunnon vaaliminen rakentavat kulttuuria, jossa on tilaa ja aikaa kohtaamiselle sekä motivaatiota toimia toisten hyväksi.

Omien vahvuuksien tunnistaminen  antaa kokemuksen siitä, että on itse oman elämänsä ohjaimissa. Keskeisiä resilienssin kehittymisen kannalta ovat monet luonteenvahvuudet ja näiden taitojen tietoinen rakentaminen luonteeseen. Toipumiskyvyn ei siis tarvitse kummuta elämän kolhuista, vaan sitä voidaan opettaa ja kasvattaa kouluissa.  Lapsen vahva ja toimintakykyinen luonne ennakoi menestystä tulevaisuudessa monilla eri elämänaloilla ja vahvan luonteen kannattelemat lapset syrjäytyvät muita vähemmän. Vahvuuksien tunnistaminen antaa tilaa myönteiselle itsearvostukselle ja vahvuuksien tunnistamisen kautta jokainen voi löytää elämäntarkoituksensa. Omien parhaiden puolien kirkastaminen auttaa selvittämään omimmat ja innostavimmat tavat toteuttaa itseään, mikä lisää minäpystyvyyden kokemuksia.

Minäpystyvyys antaa hallinnan tunnetta, jota tarvitaan myös elämän koetellessa aallonpohjissa. ”Minä pystyn, osaan ja pärjään. Taputan itseäni olalle ja painan sydämeeni nämä hetket jolloin onnistuin ja koin merkityksellisyyttä. Vahvuuksien käyttäminen antaa tunteen siitä, että olen itse luonut omat tulevaisuuteni ja kokemukset onnistumisesta auttavat katsomaan elämässä eteenpäin. ”

Myönteisillä tunteilla on keskeinen rooli toipumiskyvyssä. Myönteiset tunteet ovat mahdollistajia, ne mahdollistavat myös resilienssin kasvua. Olen avoin kaikille tunteille, kuitenkin minulla on kykyä yhä enemmän kiinnittää huomioni myönteisiin hetkiin. Hyvä on pahaa voimakkaampi, ainoastaan, jos hyvää on enemmän. Suuntaamalla omaa ajatusta tietoisesti kohti kiitollisuutta, rakkautta, myötätuntoa ja ilon mikrohetkiä, voi löytää reittejä ja toipumiskykyä vastoinkäymisistä.

Kuva: Barbara Fredricksonin luennolta  ”Positive emotions” 2015.

Toipumiskykyinen ihminen pystyy sekasortoisessa tilanteessa olemaan myös toiveikas, sitoutunut ja inspiroitunut sekä kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta toisten kanssa. Resilienssi  on negatiivisten asioiden kohtaamista jonkin myönteisen avulla, niiden taitojen ja kokemusten kautta, joita olemme itsessämme kehittäneet. Hyvinkin vaikeissa elämäntilanteissa voimme selviytyä sen avulla, että olemme toisiamme varten ja elämällämme on merkitystä toisille ihmisille.

Resilienssi opetuksessa

Opettajan pedagoginen resilienssi näkyy kyvyssä ja halussa olla yhteydessä lapsiin vaikeallakin hetkellä. Resilienssin avulla omat pedagogiset valmiudet vahvistuvat, opettajalla on kykyä säilyttää mielen tyyneys ja luottamus kehitykseen myös vastoinkäymisten ja hyvin hankalien päivien keskellä. Resilienssi on myös systeemin ominaisuus. Työtoverit voivat olla yhdessä resilienttejä, kun he vahvistavat myönteistä yhteyttä toisiinsa mm. huumorin, optimismin, myötätunnon ja vahvuuksien arvostamisen kautta.

Lapsen resilienssi

Lapsen resilienssi on jaettua toipumiskykyä. Se ei siten ole vain lapsessa, vaan se on jaettuna lapsen ihmissuhteissa kaikkien niiden ihmisten välillä, joiden kanssa hän elämäänsä elää. Resilienssi ei ole yksi yksittäinen asia, vaan se on ”arkipäivän taikaa”, joka tapahtuu läheisissä ihmissuhteissa ja syntyy välittävien aikuisten ja lapsen välillä. Lapsi ei siten ole resilientti vaan ihmissuhteet ovat resilienttejä. Resilienssi ei ole jotain ihmeellistä ja salaista, vaan se rakentuu huolehtivassa ja välittävässä kouluarjessa.

Keskeistä on lapsen kokemus välittävistä aikuisista, jolloin myös lapsen kehittyvät aivot oppivat huolenpidosta ja välittämisestä jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Resilienssi kehittyy lapsessa vanhempien ja kasvattajien avulla, kun he rohkaisevat lapsia kiinnittämään huomiota ongelmienratkaisutaitoihin sekä ohjaavat impulssikontrolliin ja säätelykyvyn kehittymiseen lähikehityksen vyöhykkeellä. Nämä opitut taidot ovat erittäin tärkeitä sopeutumisessa silloin, kun kohdataan vastoinkäymisiä. Resilienssi on kuin kuminauha, joka venyy, mutta myös palautuu.

Joka on pidellyt
kädessään
meren silottamaa kiveä,
tietää, että
jatkuvalla hyväilyllä
on ihmeitä tekevä
voima.

Tommy Tabermann

Lopuksi:

”Vahvuuksilla voimaa”- tutkimukseni tavoitteena on opettaa lapsille ja nuorille resilienssiä vahvuuksien, tunnetaitojen sekä myönteisen sisäisen puheen ja kasvun asenteen kautta.

Lähteet:

Boniwell, I., & Ryan, L. (2012). Personal well-being lessons for secondary schools: Positive psychology in action for 11 to 14 year olds. McGraw-Hill Education (UK).

Fredrickson, B. (2013). Love 2.0: How Our Supreme Emotion Affects Everything We Think, Do, Feel, and Become.

Masten, A. S. (2001). Ordinary magic: Resilience processes in development.American psychologist, 56(3), 227.

Martela, F. (2015)

Luthar, S. S., Cicchetti, D., & Becker, B. (2000). The construct of resilience: A critical evaluation and guidelines for future work. Child development, 71(3), 543.

Peterson, C., & Seligman, M. E. (2004). Character strengths and virtues: A handbook and classification.