Parhaat puolet peliin- ankeuttaminen alas! 3 * P- 2*A= hyvinvoiva työyhteisö
Ihmismieli on taipuvainen tarttumaan asioihin, jotka kaipaavat korjaamista. Tässä on järkensä. Jos emme näin tekisi, monet asiat jäisivät rempalleen. Ongelmaksi muodostuu usein negatiivisen vinouman liiallinen takertuminen korjaamisen kohteisiin. Tämä voi johtaa siihen, ettemme enää kykene pysähtymään hyvin sujuvien asioiden äärelle. Jos työpaikalla hommat hoituvat normaalilla ja odotetulla tavalla, se on hieno juttu. Kun asiat sujuvat erinomaisesti ja tekeminen on nautinnollista, on syytä yhä useammin pysähtyä tutkimaan ja ihmettelemään yhdessä näiden hetkien ylivaltaa. Tietoinen onnistumisen äärellä viipyily, toisten kannustaminen ja kehuista nauttiminen ovat kansalaistaitoja, joiden opettaminen on nostettava työpaikkojen, päiväkotien ja koulujen yhteiseksi oppimistavoitteeksi. Hyvät hetket muuttavat aivojamme ja rakentavat elintärkeitä resursseja, kunhan annamme niille mahdollisuuden.
Kukaan meistä ei ole saanut liikaa arvostusta tai kohottavia kehuja, päinvastoin. Hyvän pihtaaminen, kitsas arvonanto ja yleinen ankeuttaminen meillä kyllä osataan. Negatiivisuus ja toisten innostuksen vähättely vie pois keskinäisestä luottamuksesta ja vähentää työn merkityksellisyyden kokemusta. Innostus ja positiivisuus on edelleen liian helppo ampua alas ja vaientaa kuoliaaksi, ne myös painelevat monen kipupisteitä. Kriittinen ääni kuullaan viisaana, samalla kun, iloinen ja innostunut puuhastelee.
Miksi hyvän huomaaminen ja sen sanoittaminen on niin vaikeaa? Hyvät hetket ja myönteiset tunteet ovat ohikiitäviä ja hiljaisia, eivätkä ne pidä itsestään meteliä, jos emme nappaa niistä kiinni. Tärkeä taito on opetella kouluttamaan omaa silmää, joka etsii toisista hyvyyttä ja suuta, joka rohkeasti sanoittaa näkemänsä hyvää. Myönteisen kielen rakentuminen työyhteisöihin auttaa hyvän sanallistamisessa ja oman ajattelun laajentamisessa. Ei riitä, että tyydymme ajattelemaan hyviä ajatuksia toisistamme. Hellikäämme yhä rohkeammin sanoilla, jotka vahvistavat antajan ja saajan hyvinvointia. Myönteisyys laajentaa tietoisuuttamme, olemme enemmän toisiamme varten ja rakkauden mikrohetket lisäävät molemminpuolista huolenpitoa. Sinun myönteisyytesi resonoi työtoverisi kanssa ja olette hetkellisesti enemmän yhtä kuin erillisiä.
Mielemme myös avautuu ja sulkeutuu myönteisten tunteiden myötä. Tämän vuoksi työyhteisöissä myötätunnon ja hyvien hetkien todistajana toimiminen tekee monipuolisesti hyvää; se kohottaa ja laukaisee positiivisia ketjureaktioita. Hyvän huomaamista pitää harjoittaa aktiivisesti, koska ihmismieli tottuu hyvään. Alamme pikkuhiljaa keskittyä epätäydellisyyksiin ja heikkouksiin ja pidämme työkavereitamme sekä hyvää esimiestä itsestäänselvyytenä. Samoin käy monesti parisuhteissa: ”Kulta, rakastan sinua, mutta voisitko muuttua?”
Innostavat, merkitykselliset ja uudet asiat sitouttavat huomiosi ja keskityt, eikä mielesi vaeltele. Hyvälle herkistyminen vaatiikin sen, että katsomme toisiamme yhä useammin uusin silmin. Jokaisessa päivässä ja kanssaihmisessä on toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia, tarinoita, kauneutta ja vahvuuksia, jotka odottavat löytäjäänsä. Kukaan meistä ei kaipaa katsetta, joka etsii korjaamisen kohteita, vaan katsetta, joka luo turvaa, antaa arvoa ja rakentaa luottamusta.
3*P - 2 *A- kaava lainattu Joensuulaiselta rehtorilta, kiitos!
Tärkein innoittaja ja lähde: Barbara Fredrickson: LOVE 2.0.
