”The days that makes us happy, makes us wise.” D.Parton

Positiivisen psykologian yhtenä  tavoitteena on lisätä ihmisten tietoisuutta menetelmistä, joiden avulla he voivat lisätä omaa hyvinvointiaan ja kasvattaa mm. toipumiskykyään. Negatiivisia tunteita ei lakaista pois pöydältä tai kielletä, vaan ne ovat myös tärkeitä. Onnea ja hyvinvointia ei saavuteta sen perässä juoksemalla tai sitä pakottamalla, tavoittelemalla jatkuvasti mielettömiä fiiliksiä ja hyvää oloa, vaan kyse on paljon isommasta asiasta. (Oxford Handbook of positive psychology 2009)

Myönteisten tunteiden tietoinen huomaaminen ja talteen kerääminen on kuitenkin elintärkeää, jotta voisimme hyvin ja olisimme resilienttejä eli toipumiskykyisiä vastoinkäymisten edessä (Fredrickson, B. 2015). Positiivisen pedagogiikan voima on siinä ajatuksessa, että voimme tuunata harjoituksen kautta itseämme sille taajuudelle, että huomaamme yhä useammin myönteiset asiat ja onnistumiset. Koska tiedämme oikein hyvin, miten suuri huomioarvo negatiivisilla tunteilla on ja miten ison tilan ne kuin varkain nappaavat vrt. negativity bias. Kun luokassa on yksikin oppilas tai sinulla itselläsi on huono hetki, se huutaa äänettömänäkin ilmassa nimeään kymmenen huutomerkkiä perässään ja varastaa huomiomme sillä hetkellä ja vaikuttaa toimintaamme nyt ja seuraavassa hetkessä. Tunteet eivät ole ”vain” päässämme, vaan ne vaikuttavat koko olemukseemme, joko laajentavat tai kapeuttavat ajatteluamme, lisäävät sydämen sykettä tai laskevat sitä, vaikuttavat kasvojemme ilmeisiin ja ovat hyvinkin suorassa ”lähetyksessä” jatkuvasti. Tunteet tarttuvat ja merkityksellistä on erityisesti se, miten tunnetilaa tulkitset ja mitä tunteillasi teet (Fredrickson, B. 2015, Coursera). (Oxford Handbook of Positive Psychology 2009).

Myönteisillä tunteilla on yksinään paljon pienempi painoarvo eivätkä ne pidä itsestään samalla tavalla meteliä kuin negatiiviset tunteet, jotka sieppaavat huomiomme samalla hetkellä. Kun illalla mietit sängyssä päivääsi, todennäköisesti muistat helpommin sen yhden kömmähdyksen tai epäonnistumisen, kuin ne kaikki yhdeksän ihanaa myönteistä asiaa, jotka päiväsi piti sisällään.

Tämänkin vuoksi positiivisen pedagogiikan lähtökohtana on opettaa lapsille niitä taitoja, joiden avulla he voivat yhä useammin tunnistaa omat tunteensa ja huomata erityisesti myönteiset, iloa ja positiivisia tunteita tuottavat kokemukset, joita kuitenkin jatkuvasti tapahtuu. Niin, että ne eivät vain ”valu” ohi, vaan painuvat syvälle mieleen ja sydämeen (kannattaa katsoa Rick Hansonin luento aiheesta, miten tunteet vaikuttavat aivoihimme).

Kun opimme huomaamaan toisten ja omat onnistumiset ja keräämme talteen myönteisiä tunnekokemuksia, niillä on yhdessä paljon enemmän voimaa, joka muuttaa meitä pysyvästi vahvemmiksi ja toipumiskykyisemmiksi. Tunnekokemuksilla ei tarkoiteta jatkuvaa ”ilotulitusta” tai ”Wohoooooo!!!”- efektiä, vaan erityisesti pienillä hetkillä, mikrohetkillä (Levin, D. 2015), on suurin merkitys. On se sitten hymy, kannustus, myönteinen sisäinen puhe, onnistumisen kokemus, opettajan silmänisku, taputus olalle tai kaverin kanssa vietetty hyvä hetki. Koska tutkimusten mukaan ihminen tarvitsee vähintään 3 myönteistä tunnetta yhtä negatiivista kohtaan. Ja vielä parempi, jos suhdeluku on 4/1 tai 5/1 (Fredrickson, B. 2015)

Tutkimusten mukaan, ne ihmiset, joilla myönteisten tunteiden suhdeluku on yli 3/1, on kyky ajatella asioita laajemmin ja he osaavat ottaa paremmin huomioon toisten ihmisten näkemykset ja tilannetekijät. Tämä antaa myös paljon henkistä resurssia, sillä kyky huomata myönteisiä asioita toisissa ja itsessä avaa paljon mahdollisuuksia sosiaalisten suhteiden muodostumiselle, mikä taas lisää resilienssiä eli toipumiskykyä. Eli ihmiset, joilla on kykyä huomata myönteisiä asioita, joko luonnostaan tai harjoituksen kautta, eivät siis pyöri niin paljon oman navan ympärillä. He näkevät itsensä ennemminkin osana meitä, kuin minä vastaan sinä (Fredrickson, B. 2015). Tämä kaikki on avainasemassa koulussa ja luokissa, joiden yhteenkuuluvuuden ja empatiataitojen lisäämiseksi positiivisella pedagogiikalla on paljon mahdollisuuksia. 

Eli kun seuraavan kerran pidät oppituntia, pyri tuunaamaan omaa ajatteluasi yhä enemmän siihen suuntaan, että olet avoin pienten myönteisten asioiden huomaamiselle ja esiin nostamiselle tilanteeseen sopivalla tavalla.

Itse koin tämän hetken konkreettisesti edellisellä viikolla. Eräs oppilaani, joka oli hangoitellut pitkään opetustani vastaan, lähti vihdoin mukana yhteiseen tekemiseen. Hän ei tehnyt ihan ohjeiden mukaan ja meno oli välillä aika villiä, mutta pystyin näkemään hymyn, joka kaverin kasvoilla paistoi. Vaikkei hän tehnyt ihan juuri niin kuin olin ajatellut tai toivoin, ainakin hänellä oli sillä tunnilla pitkästä aikaan iloinen ilme ja hän oli avoin myönteisille tunnekokemuksille yhdessä toisten kanssa.

P.S.  Barbara Fredrickson on tutkinut myönteisten ja negatiivisten tunteiden vaikutuksia monelta eri kannalta ja on yksi positiivisen psykologian merkittävimmistä tutkijoista.