”Elämän tärkeät asiat täytyy voittaa itselleen”
”Ihminen, jolla on elämä hanskassa”
Näin kuvaa professori Liisa Keltikangas-Järvinen (2016) sitä, millainen on toimiva lopputulos, kun monet suotuisat luonteenpiirteet kasautuvat. Luonteenpiirteiden sijaan puhumme kirjassamme (Huomaa hyvä!) luonteentaidoista tai vahvuuksista. Tämä tuo esiin niissä asuvan upeuden; meistä jokainen voi oppia luonteentaitoja ja niitä voidaan monipuolisesti ja innostavasti opettaa.
Luonteenkasvatus saattaa kuulostaa aikansa eläneeltä, jopa kulahtaneelta termiltä, joka ei helisytä minkäänlaisia kelloja lapsissa saati aikuisissa. Tästä syystä haluamme julistaa luonteenkasvatuksen vahvaa ilosanomaa, koska se kaipaa uudistusta tai vähintäänkin nostoa sille kuuluvaan asemaan; jokaisen kasvattajan tietoisuuteen.
Luonne ratkaisee ja mahdollistaa kaiken muun
Pääsemme parhaimpaamme, koemme merkityksellisyyttä ja syvää tyydyttyneisyyttä, kun saamme laittaa vahvuutemme peliin. Ihmisessä, jonka elämä soljuu ja ”on hanskassa” yhdistyy monipuolisesti erilaisia luonteentaitoja, kuten tunnekuntoisuutta, toipumiskykyä ja vahvuuksia.
Nämä näyttäytyvät ajatuksissa ja teoissa, siinä miten elämäänsä navigoi läpi päivien. Keskeistä toimivassa luonteessa on kokemus oman elämän hallinnasta, taito tulla yhteyteen, joustaa ja ratkaista ongelmia yhdessä kanssaihmisten parissa. Ratkaisevia taitoja ovat myös sinnikkyys ja empatiataidot, jotka johdattavat toimiviin ihmissuhteisiin sekä monet muut hyvän terveyden edellytykset, kuten vaikkapa itsesäätelykyky.
Se kasvattaa luonnetta!
”Kyynärpäillä voi saada rikkauksia, mutta ei tulla pidetyksi. Pidettynä olo johtaa onnellisuuteen” toteaa psykologi Keijo Tahkokallio (2016). Luonteenkasvatuksen ytimessä on tavoite oppia taitoja, jotka auttava pärjäämään ja kukoistamaan ihmissuhteissa. Luonteenkasvu on ennen kaikkea sitä, miten olemme toistemme kanssa. Nämä ovat hyvän elämän ydintaitoja, kuten myötätunto ja ystävällisyys, joiden oppimisen kautta lapset ja nuoret saavuttavat kokemuksia myös pidettynä olemisesta.
Huomaa hyvä!
Jokaisella lapsella on oikeus myönteiseen luonteenkasvuun, joka tapahtuu välittävässä ja turvallisessa vuorovaikutuksessa, myötätuntoisessa oppimisilmapiirissä.
Meistä jokaisella on halu ja tarve tulla nähdyksi sekä hyväksytyksi joukkoon, tämä on onnellisuutemme perusta. Puutteelliset luonteentaidot ajavat kuitenkin liian monia syrjään, yksinäisyyteen tai käyttämään kyynärpäitä.
Jokainen kasvattaja, olipa hän sitten opettaja, valmentaja, mummo taikka isä, on vastuussa siitä, miten ohjaa lapsia ja nuoria kohti kehittyviä luonteenvahvuuksia. Tämä on mahdollisuus, joka on läsnä jokaisessa kohtaamisessa, sanassa, katseessa ja odotuksessa. Se kysyy myös kasvattajan omaa luonnetta ja monet arjen haastajat koettavat viedä huomiomme toisaalle.
Toimiva luonne avaa valtaväylän onnistumiselle
Alasta riippumatta menestymme luonteentaitojemme ansiosta. Koska olemme sinnikkäitä, rohkeita, kykenemme luovuuteen ja itsemme säätelyyn. Pärjäämisemme on kiinni kyvystämme tulla toimeen toisten kanssa, tuntea empatiaa ja antaa tukea, johtaa ja olla johdettavina.
Professori Pasi Sahlberg (2016) peräänkuuluttaa kouluissa empatian oppimista, oman itsensä etsimistä ja yhteistoiminnallisuutta, koska nämä ovat taitoja, joiden puoliintumisaika on todella pitkä. Juuri nyt elämme nopeaa ja alati muuttuvaa digiaikaa, jolloin on merkityksellistä, jopa palkitsevaa kehittää itsessään ”hitaan elämän valmiuksia”.
Meistä kukaan ei kuitenkaan tahdo elää elämää, joka on vapaata tavoitteista tai ponnistelusta, vaan pikemminkin elämän syvä mielekkyys syntyy itsensä voittamisesta ja itselle merkityksellisten tavoitteiden saavuttamisesta omilla vahvuuksilla.
Keltikangas-Järvisen mielestä ongelma piilee kuitenkin siinä, ettei esimerkiksi ”itsehillintää pidetä tänä päivänä suuressa arvossa”. Itsehillintä tai itsesäätely on taito, jonka avulla lapsi säätelee tekojaan ja tunteitaan ja se vaikuttaa keskeisesti oman toiminnan ohjaamiseen koulussa ja kotona.
Sinä olet luonteenkasvattaja!
Luonteenkasvattaja onnistuu tehtävässään, kun hän on myötätuntoinen ja toipumiskykyinen. Tämä tarkoittaa jämäkkyyttä, kärsimyksen tunnistamista ja ymmärrystä siitä, miten paljon voi vaatia. Koulussa oppilaita tulee kasvattaa sinnikkyyteen, joka on myös vaatimista ja työnteon merkityksen korostamista.
Vain miellyttävässä ja helpossa tekemisessä pysytteleminen estää toimivan ja vahvan luonteen kehittymistä, kun taas jatkaminen, ponnistelu ja sitä kautta onnistumisen saavuttaminen kasvattavat luonnetta hyvällä.