By Kaisa Vuorinen & Lotta Uusitalo-Malmivaara

Alisa Taipale (HS 1.8.) ja Panu Ojala (HS 4.8.) nostivat esille suomalaisen peruskoulun epäonnistumisen yhdessä perustehtävistään. Nykymuodossaan opetus vain harvoin auttaa lapsia ja nuoria tunnistamaan omat vahvuutensa. Tämä näkyy mm. opiskelu- ja työpaikan valinnan yhteydessä, jolloin jokainen kokelas tarvitsee tietoa siitä, missä on parhaimmillaan. On vaikea suunnitella tulevaisuutta, jos ei juuri koskaan ole miettinyt, millaisten asioiden tekeminen luistaa ja maistuu ja miksi. Etenkin omien luonteenvahvuuksien tunnistaminen on vierasta koulussa, jossa keskitytään akateemiseen saavuttamiseen, vaikeuksien diagnosoimiseen tai heikkouksien parantamiseen. Kuitenkin juuri luonteenvahvuuksiemme varassa voimme sankaroitua. Menestys alalla kuin alalla vaatii mm. sinnikkyyttä, rohkeutta, luovuutta, itsesäätelykykyä ja uteliaisuutta. Ne ovat onneksi opittavia ja opetettavia asioita, eivät syntymässä annettuja muovautumattomia piirteitä.

Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa entistä selvemmin oppilaan vahvuuksien löytymisen ja niihin keskittymisen merkitystä hyvän elämän rakentajina. Omien vahvuuksien käyttäminen osana oppimisprosessia lisää myönteisiä tunnekokemuksia ja oppimisen iloa, jotka taas ovat yhteydessä pystyvyyden kokemukseen ja oppimistuloksiin. Opettajat tarvitsevat koulutusta vahvuuskulttuurin luomiseksi. Vahvuuksista ei voi puhua, jos niitä ei osata nimetä tai tunnistaa. Vahvuuksien käyttö ei myöskään lisäänny, jos siihen ei kannusteta tai sen näkymisestä palkita. Tämä vaatii puutekeskeisten linssien perusteellista putsaamista ja tietoista keskittymistä siihen, mikä kussakin oppilaassa on toimivaa ja ehjää. Moittiminen osataan jo.

Omien vahvuuksien tunteminen ja valjastaminen uusien haasteiden voittamiseksi ovat osoittautuneet voimatyökaluiksi, joiden avulla myös oppimisvaikeuksien kanssa painivat, erityisen tuen tarvitsijat ovat saavuttaneet myönteisiä koulukokemuksia, säilyttäneet itsetuntonsa ja kasvattaneet motivaatiota ponnistella. Tieteellinen kirjallisuus on näistä menestystarinoista raportoinut jo pitkään, ja maailmalla vahvuuskeskeisiä kouluja tunnetaan runsaasti. Suomeen tämä positiivisen kasvatuksen kulttuuri on vasta rantautumassa ja ensimmäiset kontrolloidut tutkimukset vahvuusopetuksesta ovat käsillä. Ne ovat vastaansanomattomia. Kouluympäristö, joka ensisijaisesti parantaa hyvää eikä vain korjaa huonoa, näyttää hedelmällisemmältä sekä viihtyvyyden, oppilaiden sitoutuneisuuden että akateemisten tulosten osalta. Myös työyhteisön hyvinvointi ja vanhempien osallistuminen näyttävät kasvaneen.

Perusopetuksen yhtenä tavoitteena on kehittää oppimaan oppimisen taitoja, joiden avulla luodaan pohjaa elinikäiselle oppimiselle. Kun oppiminen perustuu vahvuuksille, onnistuminen ja uteliaisuuden säilyminen ovat todennäköisempiä. Emme enää pakota vasenkätistä lasta oikeakätiseksi vaan pidämme selvänä, että kukin voi kätevämmällä puolellaan toimia. Tietoisella rakentamisella luonteen vahvoille puolille on tämän kanssa paljon samaa.  Oppimisen keskiöön tulisi nostaa hyvän diagnosointi, what is right with you? Vahvuuksien esille saamiseen mittaamiseen löytyy myös strukturoituja suomenkielisiä välineitä, mm. ilmainen, laajasti käytetty mittari viacharacter.org-sivuilla.

Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen Erityispedagogiikan koulutuksessa on keväällä 2015 aloitettu tutkimushanke, jonka avulla tuotetaan oppimateriaalia vahvuuslähtöisen koulukulttuurin luomiseksi sekä yleis- että erityisopetuksen tarpeisiin. Tämän hankkeen yhtenä päämääränä on auttaa oppilasta havaitsemaan realistisesti omat vahvuutensa ja uskaltamaan kirjoittamaan työhakemukseensa vaikkapa olevansa maltillinen ja huumorintajuinen, erilaisiin näkökulmiin kykenevä johtajatyyppi.