Niihin aikoihin tavakseni oli tullut seistä aamuisin koulun etupihalla. Tähyillä hiekkatien päähän. Ruumiini on jäykkä ja pelkään.

Voimakkaimmin mieleeni on jäänyt loputon yrittäminen. Yritys olla hyvä koulussa, yritys piilottaa lähtökohdat, miellyttää opettajia ja tuottaa oikeita vastauksia. Kehittää strategioita olla näkymätön. Näkymättömyys poistaa häpeää.

Kun on hissun-kissun ja neutraali voi kätkeä minuutensa ja sulautua. Leikkiä koulun takapihalla hevosleikkiä, liikkua hiljaa ruokajonossa, olla oikeanlainen opettajan katseen alla. Kaikki on hyvin, vaikka mikään ei ole hyvin.

Kuitenkin jossain on piilossa ilo ja huolettomuus. Oma todellinen minuus. Sen kirkkaat värit ja kokonainen potentiaali. Mutta en tiedä siitä vielä. Tämän etsimiseen osallistuu opettaja. Vaikka hänkään ei sitä tiedä.

Opettaja leipoo meille sokerikakkua ja tuo syksyllä marjoja. Saamme vuorotellen kahmaista niitä käsin suoraan ämpäristä. Me lapset olemme hänelle tärkeitä. Hän suhtautuu lämmöllä, kutsuu tarinoidensa kautta oppimaan rakkaudesta, myötätunnosta, moraalista; elämästä.

Tuntuu hyvältä, koska hän tulee luokkaan ilomielin. Vaikka monen muunkin koti on rikki, eikä kaikki osaa olla hissun-kissun-miellyttäviä tai sopeutua.

Jonain aamuina huomaan kulkevani koulun ovea kohti, enkä vahdi hiekkatietä.

Sinä päivänä jäseneni ovat kevyet askeltaa, nostaa käsi ylös luokassa. Unohdan huolehtia. On tilaa olla, eikä vain myötäillä. Mahdollisuus löytää oma ääni ja luonnollinen tapa liikkua. Eikä enää vain varjokuva. 

Ruumiissa ja mielessä alkaa jäsentyä ajatus. Kirjoitan tarinan koirastani. Se luetaan keskusradiosta. Lasken välitunnilla riehakkaasti jäämäkeä, olen liian äänekäs oppitunnilla. Osallistun hiihtokilpailuihin ja voitan kuulantyönnössä. Tykkään ja minusta tykätään. 

Etten unohtaisi:

Jokainen salakuljettaa kouluun pienen todellisuutensa. Moni muukin pelkää oman mitättömyytensä paljastuvan.

Harva löytää oman arvonsa yksin. Mutta meissä kasvaa se, mikä on tullut nähdyksi.

Entä jos ei ole sattumaa, että juuri sinä kohtaat tuon oppilaan? Koska halusit tutustua ja rakensit suhdetta, hänestä tulee subjekti. Se, jolla on unelmia, toiveita, tärkeitä ajatuksia ja omalaatuisia lahjoja. Halua ja voimavaroja kasvaa elämään.

Toivon että jokaisella olisi sinunlainen opettaja.

Kaunista lukuvuotta toivottaen!