Luonteenvahvuusintervention yhtenä tavoitteena on tuoda lapsille tietoa siitä, miten he voivat itse aktiivisina toimijoina vaikuttaa omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa. Koko interventio rakentuu vahvasti kasvun asenteelle; ajatukselle siitä, että voimme kaikki kehittyä jatkuvasti.  Tämä on mahdollista mm., kun tulemme arjessa yhä tietoisemmiksi omista ajatuksistamme, mielen mekanismeista ja oman sisäisen puheen vaikutuksesta toimintaamme.

Growth & fixed mindset

Ajattelutapamme vaikuttavat kaikkeen elämässämme. Dr. Carol Dweckin tutkimukset ovat osoittaneet, että ne ihmiset, joilla on kasvun asenne (growth midset), toipuvat paremmin vastoinkäymisistä ja pysyvät ”koossa” hankalissa elämäntilanteissa, kuin muuttumattomuuden asenteen (fixed mindset) omaavat ihmiset. Kasvun asenteen omaavat jaksavat tehdä pidempään töitä (sinnikkyys, itsesäätelykyky) myös hankalien asioiden äärellä, he oppivat enemmän (oppimisen ilo & uteliaisuus) ja saavat lopulta parempia arvosanoja. (Dweck 2006.)

Carol Dweck on tutkinut yli 30 vuotta älykkyyttä ja hän on tutkimuksissaan osoittanut, että itse asiassa meillä oppijoilla on olemassa kahta eri älykkyyden lajia. Ensimmäistä ryhmää määritteli ajatus siitä, että älykkyys on pysyvä ominaisuus: sinulla on tietty määrätty määrä älykkyyttä ja se on siinä. Dweck kutsuu tätä ”muuttumattomuuden asenne” (fixed mindset) ryhmäksi. Virheet murentava helpommin itseluottamusta, koska nämä oppijat selittävät virheet kyvykkyyden puuttumisella ja he kokevat olevansa voimattomia muuttamaan tätä faktaa. Muuttumattomuuden asenteen oppijat välttelevät haasteita, koska haasteet asettavat heidän älykkyytensä alttiiksi arvostelulle ja haasteiden edessä virheet ovat todennäköisempiä. He ajattelevat kovan yrittämisen kertovat siitä, että he eivät olekaan niin fiksuja.

”Kehittymissuuntautuneet/kasvun asenne” (growth midset) oppilaat taas ajattelevat yleisemmin, että älykkyys on muuttuva ominaisuus ja sitä voi kehittää opiskelun ja kovan työnteon kautta ja he haluavat oppia uutta. Kaiken kaikkiaan, jos uskot, että voit kehittää älykkyyttäsi, tämä on juuri sitä, mitä haluat tehdä. Koska virheet ja lipsahdukset selittyvät yrityksen ja kehitettävissä olevien taitojen puutteella, eivät pysyvällä ominaisuudella, ne voidaan korjata mm. sinnikkyydellä. (Dweck 2010; 2006.)

Selitysmallit

Jo uransa alussa, Dweck pohti, miksi jotkut opiskelijat luovuttavat vaikeuksien edessä, kun taas toiset opiskelijat, jotka eivät olleet yhtään taitavampia, jaksoivat pysytellä tehtävien äärellä myös vastoinkäymisten jälkeen, sekä pyrkiä jatkuvasti eteenpäin. Kuten Dweck pian huomasi, yksi merkittävimmistä selittäjistä oli se, millaisia selityksiä opiskelijat antoivat epäonnistumisilleen (vrt. sisäinen puhe). Erityisesti epäonnistumisen selittäminen kyvykkyyden puutteella laski paljon motivaatiota, jopa enemmän kuin yrittämisen puutteen syyttäminen. Dweckin myöhemmät tutkimukset osoittivat, että kaikkein sinnikkäimmät oppilaat eivät jääneet märehtimään epäonnistumisiaan, vaan he ennemminkin näkivät virheet ratkaisemattomina ongelmina. (Dweck 2015.)

Kasvun asenne ja luonteenvahvuudet

Kasvun asenteen oppiminen ja omaksuminen voikin olla yksi merkittävin keino siihen, että voimme ylipäätään kehittää omia luonteenvahvuuksiamme (tai mitä tahansa taitoa). Tästä syystä on erittäin tärkeä ottaa huomioon ajattelutapojen merkitys myös luonteenvahvuuksien opettamisessa. Olen puhunut lasten kanssa paljon siitä, mikä merkitys on omalla asennoitumisella ja tietoisella huomion suuntaamisella myönteisiin asioihin. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 70-80 % ajatuksistamme on negatiivisia. Miten voit siis muuttaa sisäisen kriitikkosi sisäiseksi kannustajaksi/valmentajaksi (papukaijat), jonka voit yhä useammin kutsua apuun?

Kun tulemme kouluun, voimme valita kumman papukaijan kutsumme olallemme mukaan päivän ajaksi. Valitsemmeko sen, joka käyttää sanoja ”aina”, ”pakko”, ”miksi”, ”ei kannata” vai sen, joka yhä useammin kannustaa ja sanoo ”saan”, ”ahaa”, ”osaan” ja ”hyvä”. Kun vahvuuskieli tulee luokassa tutuksi, on se omiaan rakentamaan luokkaan kulttuuria, joka ruokkii kasvun asennetta. Kun kannustamme lapsia mm. sinnikkyyteen, rohkeuteen ja oppimisen iloon, kerromme samalla, että yrittäminen kannattaa ja erehtyminen on enemmän kuin sallittua. On rohkeaa viitata ja vastata, vaikkei olisi varma, meneekö vastaus ”oikein”. Sinnikkyyttä on pysytellä tehtävän äärellä vaikka se olisi vaikeaa, eikä oppiminen tapahdu hetkessä. Itse asiassa oppiminen vaatii monesti valtavasti ponnistelua ja venymistä, mikä taas kasvattaa sinnikkyyttä ja itsesäätelykykyä.

Kasvun asenne (growth mindset) on yhteydessä luonteenvahvuuksista myös toivoon ja optimismiin ja yhdessä ne muodostavat vahvan perustan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Optimismi tarkoittaa sitä, että odottaa tulevaisuuden tuovan mukanaan myönteisiä mahdollisuuksia ja luottamusta siihen, että yrityksen kautta (growth mindset) näistä mahdollisuuksista tulee todennäköisiä. Optimismi ei ole sattumanvarainen tunnetila, vaan se on tietoinen valita toimia tällä tavalla tilanteissa. Jotta sinulla on halua juuri tänään tehdä asioita oman tulevaisuutesi eteen, sinulla tulee olla toivoa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Motivaatiosi tarvitsee ravinnokseen optimismia ja myönteistä, kannustavaa sisäistä puhetta ja kasvun asennetta. Toivo on kykyä muodostaa käsitys omista tavoitteistaan ja kykyä nähdä erilaisia reittejä kohti näitä tavoitteita, huolimatta vastoinkäymisistä ja motivaatiota käyttää näitä eri reittejä. (mm. Snyder ym. 2002.)

Älykkyys ja koulumenestys

Dweckin (2015) mukaan yhteiskuntamme palvoo älykkyyttä ja lahjakkuutta. Monet ajattelevat, että suorin reitti menestykseen kulkee kehittämällä jokin älykkyyden tai lahjakkuuden osa-alueen huippuunsa ja luottamalla tähän sokeasti. Kuitenkin Dweckin ja kumppaneiden yli 35 vuoden tutkimustyö osoittaa, että lahjakkuuden tai älykkyyden ylikorostaminen johtaa ihmiset haavoittuvaisiksi epäonnistumisten edessä, pelokkaiksi haasteita kohtaan sekä haluttomiksi korjaamaan heikkouksiaan. Dweck nostaa esimerkiksi ne oppilaat, jotka pystyvät purjehtivaan tyynesti koulun läpi akateemisesta menestyksestä toiseen ilman sen suurempaa panostusta koulutyöhön. Tästä tulee helposti itseään toteuttava ennuste ja nämä oppilaat määrittelevät itsensä lahjakkaiksi tai älykkäiksi. He ajattelevat kenties helpommin, että älykkyys on synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus ihmisessä, että sitä joko on tai ei ole, jolloin tietynlainen ponnistelu oppimisen vuoksi ei ole niin tärkeää, kuin ”älykkään” roolin ylläpitäminen. (Dweck 2015.)

Kasvun asenne

Kasvun asenteessa on kyse uskomuksesta tai ajatuksesta, että kovan työnteon ja harjoittelun avulla voimme kehittyä jatkuvasti ja tulla fiksummiksi. Vaikka kamppailet jonkin hankalan asian tai tehtävän kanssa ja et saa sitä ratkaistua, ei se tarkoita, ette ole fiksu, vaan tämä tilanne on sinulle mahdollisuus kasvattaa aivojasi ja kykyjäsi. (Dweck 2006; 2010.) Kasvun asenne tarkoittaa ennen kaikkea:

1. kovaa työtä ja yrittämistä
2. hyvien strategioiden käyttämistä
3. tarvitsemasi avun saamista

Haasteet ovat energisoivia ennemmin kuin pelottavia, sillä ne ovat mahdollisuuksia oppia. Oppilaat joilla oli kuvatun kaltaista kasvun asennetta, pärjäsivät vertaisiaan paremmin koulussa. Merkitykselliset oppimiskokemukset voivat opettaa oppilaille paitsi akateemisia taitoja, mutta erityisesti ne opettavat parhaimmillaan oppilaat rakastamaan haasteita, nauttimaan yrittämisestä, olemaan toipumiskykyisiä, ja arvostamaan oman työteon merkitystä. (Dweck 2006; 2010; 2015.)

Lähteet:

Dweck, C. (2006). Mindset: The new psychology of success. Random House.

Dweck, C. (2008). Mindsets and math/science achievement.

Dweck, C. S. (2010). Even geniuses work hard. Educational Leadership, 68(1), 16-20.

Dweck, C. S. (2010). Mind-sets. Principal Leadership, 10(5), 26-29.

Dweck, C. S. (2015) The Secret of Raising Smart Kids.

Shorey, H. S., Little, T. D., Snyder, C. R., Kluck, B., & Robitschek, C. (2007). Hope and personal growth initiative: A comparison of positive, future-oriented constructs. Personality and Individual Differences, 43(7), 1917-1926.