”Autetaan ihmisiä jalostamaan niitä inhimillisiä vahvuuksia, joihin kaikki korkeatasoinen osaaminen nojautuu.” toteaa kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen (2015).

Alasta riippumatta menestymme luonteentaitojemme ansiosta. Koska olemme sinnikkäitä, rohkeita, kykenemme luovuuteen ja itsemme säätelyyn. Pärjäämisemme on kiinni kyvystämme tulla toimeen toisten kanssa, tuntea empatiaa ja antaa tukea, johtaa ja olla johdettavina. Millään akateemisella tai muulla taidolla ei ole merkitystä, jos se ei tule käyttöön tai jos pienikin vastatuuli hajottaa sekä miehistön että laivan.

Luonteenvahvuuksien opettamisella tavoitellaan positiivista pedagogista muutosta suomalaiseen kouluun, going from what’s wrong to what’s strong. Merkittävin muutos on katseen kohdistaminen osaamiseen ja onnistumisiin, jokaisen oppijan vahvuuksiin ja niillä eteenpäin menoon vaikeuskeskeisyyden asemesta. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea vaan tärkeämpää on jokaisen oman parhausalueen löytäminen. Tähän tarvitaan ei-kognitiivisia taitoja kuten sinnikkyyttä, luovuutta ja rohkeutta.

Arvostamme sitä mitä arvioimme

Hakkarainen jatkaa: ”Ongelma on, että numeroihin perustuva koulujärjestelmä saa meidät ponnistelemaan yksin. Silloin toisten menestyksestä tulee uhka ja omasta epäonnistumisesta pelottavaa.” Vahvuuksille rakentuvan filosofian ajatuksena on tarjota lapsille ja nuorille syvää ymmärrystä omista ja kanssaihmisten parhaista puolista. Voimme hyvin, kun saamme olla psykologisesti turvassa ja koemme kyvykkyyttä. Laumaeläiminä läheisyyden kokemus vahvistaa onnellisuuttamme ja laajentaa ymmärrystä siitä, että yhteistyössä muiden kanssa voimme onnistua aina vain paremmin ja paremmin. Yhtä lailla kuin arvioimme matematiikkaa, historiaa tai äidinkieltä, meidän tulee arvioida hyvän luonteen taitoja. Tällöin katse kohdistuu prosessiin, siihen matkaan, jonka aikana oppimista tapahtuu monipuolisesti. Arvioinnin tulee olla kannustavaa ja vahvuusperustainen arviointi antaa hyvin monipuolisesti jokaiselle oppijalle ymmärrystä omista taidoista. Eikö arvioinnin tehtävänä ole erityisesti synnyttää uteliaisuutta ja motivoida oppimisen ilon äärelle? Opettajien antamalla palautteella on suuri merkitys sille, mitä lapset ja nuoret ajattelevat itsestään oppijana ja myös ihmisinä. Enemmän palautetta sinnikkäästä työnteosta, uteliaisuudesta etsiä uutta tietoa, rohkeudesta kokeilla vaikeampia tehtäviä, innokkuudesta auttaa toisia ryhmätöissä ja oppimisen ilosta, jota on tartuttanut myös toisiin. Älä moukaroi heikkouksia, rakenna vahvuuksille, kehitä taitoja ja ole toiveikas!

Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, mutta kaikki ovat huippuja jossain.

Omien vahvuuksien tunnistamisen ja käyttämisen myötä jokainen voi löytää intohimoa lähteä toteuttamaan itseään ja onnistumaan elämässä. Rohkeus lähteä tälle elämänmittaiselle matkalle syntyy kokemuksista, jolloin lapsi ja nuori on tavoittanut yhä useammin oman luonteensa potentiaalia. Näiden onnistumisten ja toipumiskykyä vahvistavien kokemusten myötä lapset ja nuoret uskaltavat asettaa itsellensä haasteita ja voivat luottaa siihen, että elämä kantaa. Luonteenvahvuudet ovat siis jokaisen olemuksen luottopelaajia, ne tekijät jotka otetaan esiin tiukan paikan tullen ja joiden varaan läpimurrot rakennetaan.

Pasi Sahlbergin (2015) mukaan ”Suomalaisen koulun kiperin ongelma on mielestäni siinä, että koulu ei kykene auttamaan kaikkia nuoria löytämään omaa intohimoaan. Nuorten intohimottomuus on paljon vakavampi asia kuin se, että koulua ei saa suoritettua kunnolla loppuun. Itse asiassa se saattaa olla opiskelun keskeyttäminen perimmäinen syy. Ihmisen itsensä kannalta on yksi lysti onko intohimon kohteena musiikki, matematiikka, urheilu, uskonto tai vaikkapa politiikka. Pienen kansan onnellisuus ja kilpailukyky riippuvat lopulta siitä, kuinka moni täällä tekee elääkseen asioita, joissa kokee olevansa parhaimmillaan.”

Sahlbergin (2015) mielestä peruskoulua voisikin arvioida sen mukaan, miten se on kyennyt auttamaan lapsia ja nuoria tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja lahjakkuuttaan. Positiivisen pedagogiikan myönteisyyden metsästäminen ei tarkoita latteaa ja merkityksetöntä kehumista tai pään silittelyä. Sen sijaan se haastaa jokaisen kasvattajan huomaamaan hyvän itsessään, kollegoissaan ja erityisesti lapsissa ja nuorissa.

Rakenna luonteeseen taitoja

Positiivinen pedagogiikka ammentaa voimansa vahvuuksista, jotka ovat voimatyökaluja. Vahvuusperustaisessa opetuksessa ei pelkästään anneta palautetta vahvuuksien käyttämisestä, vaan erityisesti keskitytään opettamaan vahvuuksia ja tehdään ne näkyviksi arjessa. Jotta voimme vaatia lapsiltamme itsesäätelyä tai sinnikkyyttä sekä ohjata kohti myötätuntoa, meidän tulee opettaa ja erityisesti näyttää omalla esimerkillämme, miten ne näkyvät ajatuksissamme, kielessämme ja kaikessa toiminnassamme. Vahvuuksista tulee voimatyökaluja, kun niiden käyttämiseen kannustetaan ja se koetaan itse merkityksellisenä ja motivoivana.

Vahvuuksiin tukeutuminen antaa kokemuksen siitä, että jokainen voi elää elämää, joka on vapaa toisten odotuksista. Elämän merkityksellisyys syntyy uskalluksesta olla oma itsensä ja mahdollisuudesta toteuttaa koko potentiaalia, tuoda erilaisiin tilanteisiin ”oma paras minä”.

Herkisty hyvälle

Työyhteisössämme käytimme tällä viikolla YT- ajalla 30 minuuttia yhteistä aikaa sille, että jokainen työntekijä kertoi yhdestä omasta luonteenvahvuudestaan ja siitä, miten sen käyttäminen näkyy hänen työssään. Tämän hetken aikana sain tietää jokaisesta kollegastani jotain uutta ja todella arvokasta ja nämä sanat elävät edelleen kohtaamisissamme. Nyt tiedän jokaisesta hieman enemmän ja ymmärrykseni kanssaihmisten luonteen ulottuvuuksista tuo lisää myönteistä vuorovaikutukseemme. Maailmamme onkin juuri niin laaja kuin on kielemme rajat. Kun katsomme maailmaa vahvuuksien kautta, emme näe sitä enää samalla tavalla. Kun etsimme toisista parhaita puolia, se tuo myös itsestämme parhaita puolia esiin. Jokaiselle vanhemmalle on erittäin tärkeää saada kuulla, missä oma lapsi onnistui, mikä hänessä on toimivaa ja millainen hän on parhaimmillaan, myös koulussa.

Mitä voimme oppia kasvuvahvuuksista?

Meistä jokainen tarvitsee kannustusta, myönteisiä kokemuksia omasta pystyvyydestä ja onnistumisesta, sekä tietoista ohjaamista vahvuuksiemme äärelle. Tämän myötä olemme turvassa ja olemme valmiimpia myös kehittämään niitä puolia itsessämme, jotka eivät ole vielä niin vahvoja. Kun on saanut kokemusta arvostuksesta sekä hyvän ja ehyen näkemisestä, meistä jokainen on valmiimpi puhumaan myös haasteita ja vaikeuksista ja motivoidumme helpommin kehittämään ”heikkouksiamme” eli puuttuvia taitoja. Sama pätee jokaiseen lapseen ja nuoreen.

Hyvinvointi on opetuksen asia

Joustava luonne ja kyky selviytyä vaikeuksista ovat monin tavoin yhteydessä oppimiseen. Kognitiiviset tiedot ja taidot eivät kehity tyhjiössä, vaan ne ovat vahvasti yhteydessä luonteeseen ja sen kasvuun. Hyvinvoiva ja vahvaluonteinen ihminen menestyy muita todennäköisemmin eri elämänalueilla. Vahva luonne ennustaa onnellisuutta. Luonteentaitoja voi ja tulee opettaa. Ei vain sivujuonteena muiden oppiaineiden lomassa vaan eksplisiittisesti niihin itseensä keskittyen. Luonne ratkaisee ja mahdollistaa kaiken muun. Luonteenvahvuuksiin panostaminen mahdollistaa sankaroitumisen ja parhaan potentiaalin pääsyn esiin. Valtavasti kyvykkyyttä ja itseluottamusta hautautuu ”vaikeuksissa auttavan” pedagogiikan alle. Korjaavassa lähestymistavassa voimavarat kohdistuvat heikkouksiin, ja lahjakkuuksien edistäminen voi unohtua.

Luonteen kehittyminen ei kuitenkaan vain ”tapahdu” perinteisen opetuksen sivussa, kuin sivutuotteena, vaan sen tulee olla tietoista. Hyvinvointi on opittava taito ja hyvän luonteen kehittymisen tulisi olla kaiken kasvatuksen ja opetuksen keskiössä.

Osoita lapselle ja nuorelle hänen oma ”parhausalueensa”

Positiivisen pedagogiikan tavoitteena on tuoda jokainen oppija tietoiseksi omista kyvyistään, jottei kukaan koulunsa päättänyt kokisi, ettei ole hyvä missään. Tämä hyvyys voi löytyä jostain aivan muusta kuin perinteisistä kouluaineista, ja tässä löytämisessä koulun tulee auttaa. Jotta vahvuudet ja erityiset osaamisalueet saisivat jalansijaa jatko-opintoihin ja työelämään hakeutumisessa, niiden osoittaminen on tehtävä strukturoidusti, validoiduilla välineillä ja suuremmalla intensiteetillä kuin heikkouksien diagnosointi.

Positiiviseen pedagogiikkaan kuuluu hyväksymisen, arvostuksen ja myötätunnon ilmapiirin tietoinen vaaliminen myös opettajien keskinäisissä suhteissa ja vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Tätä on tietoisesti opetettava. Tulevaisuuden positiivinen koulu antaa taitoja ja halukkuutta tunnustaa ja tukea jokaisen vahvuuksia matkalla kohti myönteistä tulevaisuutta.

Lopuksi ote Espoon kaupungin uudesta opetussuunnitelmasta:

Espoon perusopetuksessa opetussuunnitelman perusteiden oppimiskäsitystä täydentää positiivisen kasvatuksen ja opetuksen näkökulma. Oppilaiden pystyvyyden tunnetta vahvistetaan auttamalla heitä tunnistamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Rohkaiseva ohjaus ja kannustava palaute lisäävät oppilaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa sekä edistävät kiinnostusta ja halua laajentaa ja syventää oppimaansa. Oppimisen haasteisiin vastataan kehittämällä oppilaan vahvuuksia edelleen.

Lähteet:

CoPassion. Myötätunnon mullistava voima. http://copassion.fi

Duckworth, A. L., & Seligman, M. E. 2005. Self-discipline outdoes IQ in predicting academic performance of adolescents. Psychological science, 16(12), 939-944.

Hakkarainen, K. 2015. http://www.hs.fi/elama/a1443581259819

Heckman, J. J. & Kautz, T. 2013. Fostering and measuring skills: Interventions that improve character and cognition. National Bureau of Economic Research, nro 19656.

Heckman, J. J. & Rubinstein, Y. 2001. The importance of noncognitive skills: Lessons from the GED testing program. American Economic Review, 91 (2), 145–149.

Linkins, M., Niemiec, R. M., Gillham, J. & Mayerson, D. 2015. Through the lens of strength: A framework for educating the heart. The Journal of Positive Psychology, 10 (1), 64–68.

Luostarinen, A. 2016. OPS 2016- arviointi muutoksessa. http://www.slideshare.net/akiluos

Sahlberg, P., 2015. Uteliaisuudesta intohimoon. http://pasisahlberg.com/uteliaisuudesta-intohimoon/

Uusitalo-Malmivaara, L. 2014a. Hyveet ja luonteenvahvuudet. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus

Uusitalo-Malmivaara, L. 2014b. VIA-vahvuusmittari lasten ja nuorten luonteenvahvuuksien kartoitukseen. NMI-Bulletin, 42-50.

Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. 2016. Huomaa hyvä. Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Jyväskylä: PS-kustannus.

VIA Character Institute 2015. Research. http://www.viacharacter.org/www/Research