Tutkimukset ovat osoittaneet, että ilolla ja myönteisillä tunteilla on suuri vaikutus oppimiseen ja muistamiseen. Vahvuusperusteinen opetus nojaa positiiviseen pedagogiikkaan, joka on koko koulun yhteinen asia: hyväksyvä ja myönteinen ilmapiiri, joka virheiden etsimisen sijaan keskittyy vahvuuksiin.

Jos kysyt itseltäsi ”missä olen parhaimmillani”, onko vastaus helppo? Onnittelut, jos on. Seuraavaksi kannattaa miettiä, ovatko nämä ominaisuudet aktiivisesti käytössä ja miten niitä voisi omassa toiminnassaan parhaiten hyödyntää.

Samaan ajatukseen pohjautuu vahvuusperusteinen opetus, joka positiivisen pedagogiikan kautta vahvistaa oppilaan omia ydinvahvuuksia. Opetuksen tavoitteena on ennen kaikkea myönteinen itsetuntemus, joka säteilee myös oppimisen alueelle.

– Jokaisen luonteenvahvuudet ovat kuin polttoaine ja moottori, jotka energisoivat ja ohjaavat lahjakkuuksiamme. Aivomme on viritetty toimimaan ydinvahvuuksillamme eli asioilla, joissa olemme parhaimmillamme. Jos oppilaat kulkevat kouluvuodet läpi, ilman että ymmärtävät, missä ovat hyviä ja mitkä ovat heidän vahvuutensa, jää samalla uupumaan paljon oppimisen kokemuksia, mahdollisuuksia, itseluottamusta ja uskoa itseen, kertoo Kaisa Vuorinen, joka työskentelee erityisopettajana Espoossa. Hän on myös kysytty positiivisen pedagogiikan kouluttaja ja tekee aiheesta väitöskirjaansa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella erityispedagogiikan oppiaineeseen.

Tunnistaessaan omia vahvuuksiaan, tutustuu itseensä. Kun saa selville, miten tekee asiat parhaiten ja pystyy hyödyntämään näitä vahvuuksia oppimisessa, saavuttaa myös kokemuksen oppimisen mielekkyydestä.

Jokainen on hyvä

Opettajan myönteinen suhtautuminen itseensä auttaa häntä myös tukemaan oppilaita.

– Opettajana omat ydinvahvuuteni ovat innokkuus, rakkaus ja huumorintaju. Kun tietoisesti yhä useammin keskityn vahvuuksiini ja valjastan ne arjessa käyttöön, on työnteko motivoivaa ja onnistuminen työssä todennäköisempää. Kun saan innostettua oppilaitani arjessa, käytän huumoria oppitunneilla tai kehun oppilaitani osoittaen heidän olevan minulle tärkeitä, teen työtä vahvuuksillani; innokkaasti, huumorilla ja rakkaudella, kertoo Vuorinen.

Oppilaan kasvun keskiössä on myönteisen palautteen saaminen. Suunnatessa huomion kohti vahvuuksia, ne alkavat toteuttaa itse itseään. Lumipalloefekti on valmis.

– Vahvuuksille perustuvan pedagogiikan perusajatus on, että jokaisella yksilöllä on resursseja – jo näkyvissä olevaa osaamista ja kehittymässä olevaa potentiaalia – joita käyttöön ottamalla hän voi hyvin, sanoo Vuorinen.

Mittari itsetuntemuksen apuna

Positiiviseen psykologiaan pohjautuva vahvuusopetus ei vaadi erillisiä oppitunteja. Toimivuus perustuu siihen, että se tulee osaksi opettajan luonnollista toimintaa ja sitä kautta näkyy niin opettajan kuin oppilaiden käytöksessä.

Vuorinen käyttää vahvuusperustaisessa opetuksessa sanastoa, joka tulee Values In Action(VIA)–teoriasta. Teorian lähtökohtana on diagnosoida hyvää.

– Oppilaat tutustuvat omiin ja luokkatovereiden ydinvahvuuksiin VIA- vahvuusmittarin avulla. Näitä vahvuuksia käyttämällä saamme enemmän itsestämme irti ja todellinen minämme tulee esille, kertoo Vuorinen.

VIA-mittari listaa myös niin sanotut kasvun vahvuudet. Nämä ovat ominaisuuksia, joita voi itsessään kehittää. Tarkoituksena ei ole silti viestittää, että jotain puuttuisi tai olisi tehty väärin. Vahvuussanaston avulla voidaan kuitenkin tuoda esille taitoja, joita kohti oppilasta halutaan ohjata.

Tärkeää on myös opettaa yleisesti kaikkia niitä vahvuuksia, jotka tutkimusten mukaan lisäävät kouluvalmiuksia ja akateemisten taitojen saavuttamista. Näitä ovat esimerkiksi sinnikkyys ja itsesäätelykyky.

– Sen sijaan, että sanoisimme: ”Hienosti jaksoit keskittyä!”, vahvuuskielen avulla sanallistamme myönteisiä kehityskulkuja arjessa, kuten ”Olitpa sinnikäs, kun jaksoit viitata ja odottaa omaa vuoroasi!”, havainnollistaa Vuorinen.

Keskeistä opetuksessa on, että opettajalla on käytössään myönteinen vahvuusanasto, joka tukee häntä oppilaiden kannustamisessa.

Keskiössä positiivisuus

– Halusin lähteä tutkimaan aihetta, sillä olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten voisimme kouluopetuksessa yhä enemmän keskittyä myönteiseen vuorovaikutukseen ja oppilaiden hyvien puolien vahvistamiseen. Olen nähnyt omassa työssäni, miten suuri voima positiivisella pedagogiikalla on. Halusin tuoda suomalaiseen kouluopetukseen jotain uutta. Koin, että kouluopetus varsinkin erityisopetuksen puolella on hyvin ongelmakeskeistä, kertoo Vuorinen.

Positiivinen pedagogiikka on maailmalla jo pitkällä. Erityisesti Australiassa, kuten Geelong Grammar Schoolissa, on panostettu vahvuuksiin keskittymiseen ja positiiviseen kannustukseen. Tuloksena nuorten hyvinvointi ja akateeminen menestys on kasvanut.

Vuorisen mukaan suomalaisen koulun ongelmana on, että liian moni lapsi käy sen läpi ymmärtämättä missä on hyvä ja mitkä ovat hänen vahvuutensa. Tutkimuksensa kautta hän toivoo, että positiivinen pedagogiikka rantautuisi myös suomalaisiin kouluihin ja toisi opettajille toimivia työkaluja hyödyntää ja huomata jokaisen oppilaan potentiaali.

Vahvuusperustainen opetus vastaa hyvin uusiin opetussuunnitelmiin, joka korostaa oppilaan vahvuuksien löytymistä ja niiden merkitystä hyvän elämän rakentajina.

Vuorinen on kehittänyt oman luonteenvahvuuksiin keskittyvän opetusohjelman. Se toteutetaan tänä syksynä lähes 30 luokassa Espoossa. Ohjelma pilotoitiin keväällä 2015.

– Haluan olla muuttamassa kouluopetusta siihen suuntaan, että akateemisten taitojen ohella ymmärrämme, miten suuri arvo sillä on, että opetamme lapsille jo pienestä pitäen hyvinvointi- ja onnellisuustaitoja, vahvuuksia ja keskitymme vaalimaan sitä hyvää, joka jokaisessa lapsessa ja nuoressa jo on, sanoo Vuorinen.

Teksti: Nina Pihlas, TAT