Osallistuin yhdessä kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aron kanssa AVI:n järjestämään tilaisuuteen otsikolla “Koulujen jaksamisvaje ja kestävä kasvattaja – näkökulmia opettajien ja oppilaiden hyvinvointiin”.

Katariina tiimeineen on selvittänyt yli kolmentuhannen helsinkiläisen koululaisen kouluhyvinvointia ennen koronaviruskriisiä ja kriisin aikana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kouluhyvinvointi väheni 74 prosentilla 12–13-vuotiaista ja lisääntyi 26 prosentilla tästä ryhmästä. Yläkoulun tulokset olivat vielä dramaattisemmat. Yläkoulun lopussa 14–15-vuotiailla koulu­hyvinvointi väheni valtaosalla eli 84 prosentilla ja lisääntyi vain 16 prosentilla ryhmästä. Professori Salmela-Aron mukaan tärkeä tulos on myös se, miten valtaosalla koululaisista kouluinto heikentyi tutkimusjakson aikana.

Mikä suojelee kouluhyvinvointia?

Kaikilla oppilailla on tarve kokea tiettyjä asioita, kuten läheisyyttä, onnistumista, kyvykkyyttä, kuulumista sekä kokemusta omaehtoisuudesta. Katariinan kertoi, että oppilaiden kokema hyvinvointi selittyy näiden inhimillisten psykologisten perustarpeiden kautta. Sosio-emotionaaliset taidot, kuten uteliaisuus, sisu, resilienssi, sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot sekä itsesäätelytaidot, tukevat perustarpeiden saavuttamista. Professori Salmela-Aron mielestä sosio-emotionaalisia taitoja kannattaakin tukea erityisesti oppilaiden hyvinvointivajeen paikkaamiseksi. Lisäksi vahva sosio-emotionaalinen kompetenssi tukee koulumenestystä ja laajemminkin elämässä pärjäämistä.

Miten varmistamme ihan jokaiselle oikeuden onnistua ja mahdollisuuden kartuttaa onnistumispääomaa? 

Seuraavaksi keskustelimme Katariinan kanssa ratkaisuista, joilla voimme tukea oppilaiden kouluhyvinvointia matalalla kynnyksellä.

Meidän molempien kiinnostuksen kohteena ovat oppilaiden hyvinvointi ja sosio-emotionaaliset taidot, joihin myös luonteenvahvuudet läheisesti kuuluvat. Sosio-emotionaaliset taidot eivät ole fiksattuja persoonallisuuden piirteitä. Ne ovat taitoja, joita voidaan kehittää ja kasvattaa läpi elämän. Esimerkiksi sinnikkyys on tärkeä voimavara, kun liikutaan kohti omia tavoitteita. Uteliaisuus on avain uuden oppimiseen. Sosiaaliset taidot tukevat liittymistä.

Oma työni on viime vuosien aikana keskittynyt luonteenvahvuuksien tutkimiseen Helsingin yliopistossa ja erityisesti käytännön ratkaisujen kehittämiseen Huomaa hyvä! -palvelun avulla. AVI:n tilaisuudessa nostin esille, että jokaisen oppilaan ainutlaatuisuuden tunnustaminen tulee nostaa koko kouluyhteisön vahvuudeksi. Jokaisessa lapsessa ja nuoressa on jotain pysäyttävän kaunista ja hyvää. Oman parhaan potentiaalin tavoittaminen toteuttaa tasa-arvoista opetusta ja kasvatusta. Kaikkia peruskoulujamme velvoittavassa kansallisessa opetussuunnitelmassa todetaan, että perusopetuksen arvopohjan tulisi rakentua kulttuurille, joka vähentää vertailua toisiin ja sallii jokaisen kokea olevansa hyvä ja arvokas ilman jatkuvia paineita erityisyydestä tai paremmuudesta.

Keskustelimme Katariinan kanssa koulusta turvasatamana, joka tasoittaa oppilaiden taustoista johtuvia eroja ja suojelee erityisesti jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia oppilaita. Jotta näin olisi, meidän tulee tietoisesti luoda olosuhteita, joissa jokaisen oppilaan parhaat puolet tulevat näkyväksi ja jokainen saa onnistumisen mahdollisuuksia. Huomion kiinnittäminen myönteiseen puoleen ja monenlaisiin onnistumisiin antaa oppilaille energiaa ja lisää hyvinvointia. Jos ei koskaan saa kuulla, mitä teki oikein ja hyvin, missä onnistuu, on vaikea motivoitua ja löytää tekemiseen kipinää, arvostaa itseään tai toisia, saati kehittyä ja kasvaa omaan täyteen mittaansa.

Vahvuuksilla toimiessamme täydennämme toisiamme. Ja mikä parasta, pystyn riemuitsemaan sinun menestyksestäsi ja onnestasi, se ei ole minulta pois vaan minulle lisää, koska olen itsekin saanut hyväksyntää ilman ehtoja. Katariina totesikin, että ihmiselle on usein tärkeämpää myötäiloita toisen hyvässä, kuin ”vain” itse onnistua.

Miten kouluyhteisönä rakennamme välittävää toimintakulttuuria?  Miten toimimme niin, että jokaisen oppilaan mahdollisuus kuulua toteutuu?

Lopuksi keskustelimme Katariinan kanssa koulusta kasvuyhteisönä, jonka perustehtävänä on vahvistaa jokaisen kuulumisen kokemusta.

Ihmisenä oleminen on joukkuelaji. Hyvinvointimme on keskeisesti riippuvaista ryhmän jäsenyydestä ja siinä onnistumisesta. Juuri oman paikan löytäminen kouluyhteisössä näkyy tyytyväisyytensä, kun saa arvostusta ja tunnustusta sellaisena kuin on. Totesimme yhdessä, että koulussa pienikin huomio, hyväksyntä, tervehtiminen, mitä kuuluu -kysymykset eli palaute on hyvä lähtökohta. Palaute on näkyväksi tekemistä ja voimavara päivittäisissä kohtaamisissa. Se suojelee arvottomuuden ja merkityksettömyyden kokemuksilta.

Mitä voimme tehdä, miten meistä jokainen voi olla osa ratkaisua? 

Vaikka pandemia on kasvattanut hyvinvointi ja oppimiseroja sekä lisännyt polarisoitumista, näkyvissä on myös toivoa. Sinä joka luet tätä, olet jo osa ratkaisua. Meillä on käsillä jopa momentum, havahtuminen siihen, mikä lopulta on tärkeintä. Kukaan tuskin enää kiistää hyvinvoinnin ja oppimisen välistä yhteyttä. Ahdistuneena ei opi. Sosio-emotionaaisten taitojen tuominen osaksi jokaista koulupäivää avaa tähän mahdollisuuksia.

Kannattaa lukea myös OECD:n tutkimuksesta, jossa tutkittiin sosio-emotionaalisten tekijöiden merkitystä hyvinvoinnille ja koulumenestykselle eri maissa. Tutkijat näkevät, että tulevaisuudessa ei-kognitiiviset taidot tulevat entistä tärkeämmiksi.

Voisiko olla niin, että hieman enemmän hyvään keskittymällä irtoaisi jotain uutta, ehkä parempaa oppimista ja kouluhyvinvointia?

Täältä löydät työkalut ja ratkaisun avaimia!

Meiltä löydät tutkitusti toimivat työkalut ja oppimateriaalia sisun, uteliaisuuden, itsesäätelyn ja laajemminkin luonteenvahvuuksien opettamiseen ja monenlaisten onnistumisten dokumentoimiseen.  Toivottavasti innostuit!

P.s. Olisi kiva kuulla, mitä pidit Huomaa hyvä! -palvelusta. Laita sähköpostia osoitteeseen hello@positive.fi 

Kirjoittanut: Kaisa Vuorinen