By Lotta Uusitalo-Malmivaara

Kasvattajia on kautta aikain huolettanut ihmisluonnon heikkous ja houkutusalttius. Voimaa taisteluun kuolemansyntejä ja pienempiä paheita vastaan on haettu mielenhallintaan tähtäävistä vaihtelevan tieteellispohjaisista oppirakennelmista. Aristoteles yli 2000 vuotta sitten painotti todellisen, eudaimonisen onnellisuuden löytyvän, kun ihminen sai kulkea aidon henkensä kanssa ja toteuttaa hyveitä luonteenvahvuuksiensa avulla. Pestalozzi esitti huolensa 1800-luvun alussa kirjoittamalla: Aikakausi saattaa olla voimakkaasti edistynyt totuuden tuntemisessa ja siitä huolimatta jäädä jälkeen hyvän tahtomisessa. Koulu ja luonteenkasvatus -teos vuodelta 1909 (Foerster, suom Mantere) alkaa sanoilla: Me suorastaan huumaamme itseämme tieteen ja tekniikan tavattomilla voitoilla — mutta me unhotamme tärkeimmän: ihmisen kyvyn hallita luonnonvoimia omassa itsessään, persoonallisuuden voiman hallita elämää ja olosuhteita.

Luonnetta voi ja kuuluu kasvattaa. Ei sattumanvaraisten elämän tarjoamien kolhujen kautta, vaan tietoisesti rakentaen luonteeseen taitoja. Meistä kukaan ei synny rehellisyyden tai itsehillinnän mestarina, vaan näitä ominaisuuksia on johdonmukaisesti kehitettävä. Taloustieteen nobelisti James J. Heckman on vastaansanomattomasti osoittanut, miten luonteenvahvuuksiin keskittyvät koulutusohjelmat tuottavat oppimiseen pitkäkestoisemmin ja tyydyttävään elämään todennäköisemmin johtavan vaikutuksen kuin vain tiedolliseen osaamiseen keskittyvät ohjelmat.  Esimerkiksi itsesäätelykyvyn on todettu ennustavan akateemista menestystä älykkyysosamäärää paremmin. Alasta tai ajasta riippumatta menestymme vahvuuksiemme avulla, koska olemme innostuneita, sinnikkäitä ja rohkeita, kykenemme yhteistyöhön ja myötätuntoon. HS 9.10. 15 kirjoitti lasten luonteen vahvistamisen olevan Britannian opetusministeriön kärkitavoite. Tämä on huikea panostus, joka palvelee paitsi opinnoissa onnistumista, kasvattaa myös ihmisenä olemisen oleellisia taitoja, mielen hyvinvointia ja laajaa elämänhallintaa.

Arvostamme sitä mitä arvioimme. Toisin kuin Britannian opetusministeri kertoo, hyvää luonnetta voi mitata. Luonteenvahvuuksien arviointiin on olemassa sekä kvantitatiivisia mittareita että havainnointiin perustuvia kvalitatiivisia työkaluja, ks. esim. www. viacharacter.org. Näitä välineitä on Suomessa jo käytetty, sekä kouluissa että työpaikoilla, ja luonteenvahvuuksien opetukseen on olemassa Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen testaamaa materiaalia.

Luonteenvahvuuksien mittaus on itsessään voimauttava kokemus, josta kukaan ei voi saada heikkoa tulosta. Tämä on korostuneen tärkeää niille oppilaillemme, joilla on erityisen tuen tarpeita ja kenties mammuttimäärä dokumentointia omista puutteistaan. Luonteenvahvuuskasvatusta  pilotoivien ohjelmien tulokset ovat myös huomattavat. Oppilaiden itseluottamuksen, luokassa koetun turvallisuuden ja keskinäisen kunnioituksen kasvu sekä oppimisen ilon löytyminen ovat keskeisiä havaintojamme. Opettajien koulutusta vahvuuspohjaiseen pedagogiikkaan tarvitaan, ja luonnetaitojen opettamiseen on varattava aikaa lukujärjestyksestä. Kaikkiaan kyse on läpäisevän kasvatusfilosofian omaksumisesta tarkoituksenaan kasvattaa meistä jokaisesta paras mahdollinen versio omasta itsestämme. Sijoitus tuottaa itsensä takaisin sekä inhimillisessä että materialistisessa vauraudessa.

Uusissa Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa sanotaan seuraavaa:

Perusopetus tukee oppilaan kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Sivistynyt ihminen pyrkii toimimaan oikein, itseään, toisia ihmisiä ja ympäristöä arvostaen. Sivistykseen kuuluu myös pyrkimys itsesäätelyyn ja vastuunottoon omasta kehittymisestä ja hyvinvoinnista.

Nämä hyvään luonteeseen liittyvät teemat eivät jalkaudu käytäntöön muiden asioiden sivutuotteina, vaan niitä on itsessään opetettava.  Joissain kunnista tämä on otettu todesta, ja vahvuusopetus on viety nimeltä mainiten omaan opetussuunnitelmaan.

Tänä aikana jolloin varsinkin ”huumaamme itseämme tieteen ja tekniikan tavattomilla voitoilla”, sisäisten luonnonvoimien hallinta ja, vielä enemmän, jokaisen oman aurinkoenergian vapauttaminen loistoonsa on tiensä alussa. Entäpä jos oppisimme nappaamaan toisemme hyvänteossa, ilmiantamaan toistemme vahvuudet ja rakentamaan niille, tietoisesti ja varhain?

Lotta Uusitalo-Malmivaara, Erityispedagogiikan dosentti

Helsingissä 11.10.2015