Yksi keskeisimmistä positiivisen psykologian tutkimuskohteista, luonteenvahvuudet, ovat osoittautuneet toimivaksi viitekehykseksi lähestyä hyvinvoinnin opettamista myös suomalaisissa kouluissa. Luonteenvahvuudet ovat yhteydessä hyvinvointiin ja kukoistukseen lapsilla ja nuorilla. Opettamalla koulussa vahvuuksista, opetamme samalla hyvinvointia sekä vahvaa ja toimivaa luonnetta. Vahva luonne auttaa pärjäämään muuttuvassa maailmassa, sen avulla toivumme vastoinkäymisistä ja vahva luonne antaa tunteen, että on itse luonut oman tulevaisuutensa.

Luonteenkasvatuksen ja positiivisen pedagogiikan tavoitteena on kukoistava oppilas. Kukoistus on hyvinvointia ja siihen liittyy kolme eri osa-aluetta, joita ovat Keyesin (2005 b; 2007) mukaan:

  1. emotionaalinen hyvinvointi:
    1. elämässäsi on myönteisiä tunteita, negatiivisten ja myönteisten tunteiden sopiva balanssi, olet tyytyväinen elämääsi monella eri osa-alueella. Sinulla on tunnekuntoisuutta selvitä negatiisista asioista elämässäsi (Martela 2015)
  2. sosiaalinen hyvinvointi
    1. elämässäsi on myönteisiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita, sinulla on kokemus arvostuksesta ja ryhmään kuulumisesta, hyväksyt erilaisia ihmisiä ja koet, että toiminnallasi on merkitystä ryhmälle
  3. psykologinen hyvinvointi
    1. hyväksyt itsesi ja tunne omat vahvuutesi, uskallat mennä kohti haasteita ja toteuttaa omaa potentiaaliasi. Elämälläsi on merkitystä ja koet itsenäisyyttä ja voit elää arvojesi mukaista elämää. Sinulla on läheisiä ihmissuhteita.

Luonteenkasvatuksen, positiivisen pedagogiikan ja vahvuusperustaisen opetuksen tavoitteena on kukoistava oppilas, jonka koulupäivissä on tietoista ohjaamista hyvinvoinnin alkulähteelle, josta kumpuaa kysymyksiä, kuten: ”Kuka minä olen?”, ”Mitkä ovat vahvuuteni?”, ”Miten voin hyvin yhdessä toisten kanssa?” ja ”Miten voin auttaa toisia?”.

Luonteenkasvatus

Miksi?

Nobel-voittaja ja ei-kognitiivisten taitojen opettamisen uranuurtaja ja puolestapuhuja James Heckman on todennut:

“Character matters: for many outcomes, personality measures are just as predictive as cognitive measures, even after controlling for family background and cognition. Moreover, standard measures of cognition are heavily influenced by personality traits.”

Luonne on dynaaminen, monitahoinen ja kehittyvä konstruktio. Luonne on kimppu myönteisiä taitoja ja vahvuuksia, jotka tulevat eläväksi ihmisen ajatuksissa, tunteissa ja käytöksessä. Luonteemme vahvat puolet ovat elinikäisen kehityksen ja kukoistuksen perusta. Luonteella on paljon merkitystä ja sen eri puolien kehittäminen tulisi olla kaikkien kasvattajien intresseissä.

Kokemus omasta pystyvyydestä ja luonteenvahvuudet ovat keskeisiä tekijöitä ihmiseksi kasvamisessa ja hyvän luonteen kehittymisessä. Jo Baumnrind totesi 1983:

“it takes virtuous character to will the good, and competence to do good well.”

Luonteemme vahvuudet ovat voimatyökaluja, joiden avulla voimme mennä aktiivisesti kohti arvostamiamme asioita ja vahvuuksien avulla meillä on kykyä saada koko luonteemme potentiaali käyttöön. Luonteenvahvuudet ovat moraalisen kompetenssin keskiössä ja ne ohjaavat luonnetta haluamaan hyvää ja tekemään sitä, mikä on hyvää ja arvostettua.

Omiin luonteenvahvuuksiin tutustuminen on ponnahdusalusta myönteiselle itsetuntemukselle. Luonteenvahvuudet ovat taitoja, jotka kehittyvät kasvun ja kypsymisen myötä ja ihmisen luonne kehittyy läpi elämän. Luonteenvahvuuksien kehittäminen ja käyttäminen mahdollistavat tarkoituksenmukaisen ja innostuksesta kumpuavan motivaation oman elämän ohjaamiselle eteenpäin kohti toivottua tulevaisuutta. Vahva luonne auttaa myös vaikeiden aikojen kohdatessa, sillä jokaisen omat luonteenvahvuudet ovat resilienssin rakennusaineksia.

Luonteenkasvu alkaa jo pienellä lapsella, kun hän saa kokemuksia onnistumisesta, pystyvyydestä ja omasta toimijuudesta. Jokaisella lapsella on oikeus myönteiseen luonteenkasvuun, joka tapahtuu välittävässä ja turvallisessa vuorovaikutuksessa, myötätuntoisessa oppimisilmapiirissä. Lapsen luonne kehittyy yhteydessä toisiin ihmisiin ja hänellä on oikeus saada vahvistavaa palautetta, jota tarvitaan oman minuuden rakentumisessa ja sosiaalisen pääoman rakentamisessa.

Lapsen elämässä on monia luonteenkasvattajia, jotka auttavat lasta näkemään oman toimintansa myönteiset mahdollisuudet sekä kannustavat ottamaan selvää omista ja kanssaihmisten vahvuuksista. Koulu voi monen lapsen elämässä olla juuri se paikka, jossa lapsi löytää toimivia rakennusaineksia luonteenkasvuun.

Luonteenkasvatus on professori Marvin Berkowitsin (2015) mukaan aivan keskeisesti ”tapa olla ja toimia”, erityisesti se on sitä, miten olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.

Opettamalla vahvuuksista esimerkiksi rehellisyyttä, ystävällisyyttä, ryhmätyötaitoja ja sosiaalista älykkyyttä, opetamme taitoja olla vuorovaikutuksessa. Myönteinen vuorovaikutus, kyky olla yhteydessä toisiin ihmisiin, on kaiken luonteenkasvun perusta. Opettamalla ja kannustamalla vahvuuksien käyttämiseen, opetamme elintärkeitä ihmisenä olemisen taitoja, joiden kautta rakentuu myönteinen minäkuva. Kun lapset ja nuoret oppivat luonteenkasvatuksen avulla kehittämään ja käyttämään erilaisia vahvuuksia, he kasvattavat samalla emotionaalista, psyykkistä ja sosiaalista pääomaa eli taitoja tehdä ja voida hyvin, kukoistaa.

Luonne ja toipumiskyky ovat monin tavoin yhteydessä akateemiseen saavuttamiseen. Kognitiiviset taidot eivät kehity tyhjiössä, päinvastoin tämä kehitys on vahvasti yhteydessä luonteeseen ja sen kasvuun. Akateemisten taitojen oppiminen mahdollistuu, kun lapsi on oppimisen tilassa, mikä taas on yhteydessä ei-kognitiivisiin taitoihin ja vahvuuksiin, kuten motivaatioon, uteliaisuuteen, itsesäätelykyyn ja sinnikkyyteen, joista viimeksi mainitut ennustavat tutkimusten mukaan koulumenestystä älykkyyttä enemmän.

Luonteen kasvu ja kehittyminen eivät siten tapahdu siinä sivussa, vaan luonteenkasvatus on tietoinen halu ohjata ja ruokkia lapsissa ja nuorissa hyvän luonteen taitoja.

Oikeus luonteenkasvatukseen ja oikeus omien luonteenvahvuuksien tunnistamiseen jo varhaisessa vaiheessa elämässä luo mahdollisuuksia myönteiseen itsetuntemukseen ja lisää luottamusta omiin kykyihin. Vahva itsetunto ja luonne synnyttävät rohkeutta olla oma itsensä. Silloin hyväksyy itsensä vahvuuksineen ja tunnistaa helpommin myös ne puolet, joita on hyvä vielä kehittää. Terveen itsetunnon ja myönteisen minäkuvan perusta syntyy tunteesta, että on hyväksytty.

Lopuksi:

“Character cannot be developed in ease and quiet. Only through experiences of trial and suffering can the soul be strengthened, vision cleared, ambition inspired and success achieved.” Helen Keller

Luonne ei kehity ilman rohkeutta kokeilla uusia asioita, ilman sinnikkyyttä pysytellä tavoitteessa vastoinkäymisistä ja hankaluuksista huolimatta. Luonne ei kehity tyhjiössä, vaan se rakentuu kohtaamisissa toisten kanssa ja sitä kutsuu esiin ja vahvistaa rakkaus, ystävällisyys ja myötätuntoiset teot. Luonne kasvaa myös vastoinkäymisistä, sen vahvuus tulee esiin kyvyssä toipua niistä, kyvyssä nousta ylös ja toiveikkaassa uskossa tulevaisuuteen, pimeydenkin hetkellä. Luonne on oppimisen iloa, sillä vastoinkäymisissä asuu kasvun mahdollisuus ja kokemus siitä, että uskalsin yrittää. Luonne viisastuu uusista kokemuksista, joita kohti on helpompi mennä omat vahvuudet matkakumppanina. Luonteemme ääriviivat piirtyvät vahvistavissa kohtaamisissa, myönteisissä kokemuksissa sekä kamppailuissa ja niistä toipumisessa. Luonteemme ääriviivat venyvät ja palautuvat toisten ihmisten avulla ja tuella. Luonteenkasvatus on sydämen kasvatusta, jolle järki on tärkeä kumppani. Olemme sitä, mitä jatkuvasti teemme, sanomme ja ajattelemme. Luonteemme vaikuttaa siihen, miten kohtelemme toisiamme ja itseämme. Luonne on kohtalomme.