Tarina

Lue tarinani myös täältä: http://www.hs.fi/elama/art-2000005050419.html

Elämäni tarinassa yhdistyy loputon mielenkiinto ihmisluonnetta ja sen potentiaalia kohtaan sekä samalla syvä kokemus myötätunnosta, surun läsnäolosta ja ihmismielen uskomattomasta kyvystä palautua äärimmäisistä vastoinkäymisistä. Olen pienestä pitäen halunnut puolustaa heikoimpia ja tuntenut syvää myötätuntoa kärsimyksen läsnä ollessa. Samalla olen kasvanut ymmärrykseen siitä, miten paljon meistä kaikista löytyy voimavaroja syvältä sisimmästä. Olen nähnyt, miten paljon potentiaalia ja kyvykkyyttä voi hautautua vaikeiden kokemusten ja häpeän alle. Merkityksellistä on se, miten jokainen meistä voi pienillä teoilla ja sanoilla vaikuttaa kanssaihmisten jaksamiseen ja hyvinvointiin. Oman tarinani myötä olen ymmärtänyt, miten tärkeää on tuoda kaikkeen kasvatukseen, valmennukseen ja opetukseen resilienssin ja hyvinvoinnin ymmärrys ja opetus sekä vahvuuksien kieli. Jokainen lasten ja nuorten parissa työtä tekevä aikuinen vaikuttaa heidän luonteensa kasvuun; on paljon väliä sillä, miten katsomme ja kohtaamme, mitä sanomme tai jätämme sanomatta. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus. 

Haluan nähdä tulevaisuuden koulun, jossa kiinnitetään yhä enemmän huomiota lasten vahvuuksiin ja vaalitaan sitä, mikä on kunnossa ja toimivaa.

Olen aina ollut hyvin utelias ja nälkäinen uusille ihmisille ja kohtaamisille sekä äärimmäisen kiinnostunut ihmisten tarinoista ja sieltä löytyvistä vahvuuksista ja voimavaroista. Miten voisin itse elää myötä läheisteni ja uusien tuttavuuksien ilossa ja surussa, entä millaisen jäljen jätän toisiin ihmisiin. Uskaltaisinko heittäytyä hetkeen ja antaa innokkuuteni auttaa minua onnistumaan. Mitä tapahtuisi, jos hymyilisin vastaantulijalle tai nauttisin saamastani rohkaisevasta palautteessa. Toisen onni ei ole minulta pois, eikä se jää yksityiseksi asiaksi, vaan vaikuttaa laajasti muidenkin hyvinvointiin.   

Minua motivoi erityisesti se, miten pienillä myönteisillä teoilla ja mikrohetkien kohtaamisilla voimme lisätä jokaiseen päivään iloa, naurua ja vahvistavaa myötäeloa. Toivon, että tutkimukseni kautta voin lisätä ymmärrystä positiivisen psykologian todellisista mahdollisuuksista kouluissa, päiväkodeissa ja kaikissa työyhteisöissä. Aito positiivisuus soi syvältä, se ei ole väkisin hymyilyä tai jatkuvaa myönteisten tunteiden metsästämistä. Pikemminkin se on kaikkien tunteiden arvostamista, taitoa vaihtaa näkökulmaa, kykyä tunnistaa omia ja toisten vahvuuksia sekä halua oppia vastoinkäymisistä, heikkouksia unohtamatta. Onni on kiitollisuutta, merkityksellisyyden kokemusta, rakkautta, myötätuntoa ja -intoa. Se edeltää monia myönteisiä asioita, se ei tule sitten kun. Laitamme liikkeelle myönteisen yläkierteen, kun keskitymme ihmisten välisissä kohtaamisissa jokaisen vahvojen puolien ja onnistumisten tutkimiseen ja haluamme kuulla ja nähdä toisemme ilossa ja innostuksessa. Tämä ei tarkoita latteaa päänsilittelyä tai vaaleanpunaista jatkuvaa kehumista, vaan pikemminkin kaikessa kohtaamisessa ja työotteessa korostuu tietoisesti arvostuksen ja myötätunnon tuominen oman ajattelun keskiöön. Vahvuuksien löytymisen ja niistä myönteisen, vahvistavan palautteen myötä meistä jokainen uskaltaa ottaa askeleita kohti oman elämän tuntemattomiakin alueita. Ilman kannustusta ja eteenpäin vievää myötätuulta meiltä jäisi puuttumaan paljon kokemuksia oman luonteemme potentiaalista ja mahdollisuuksistamme tehdä hyviä tekoja toisemme elämälle.

Elä rohkeasti ja jätä jälki toisiin ihmisiin.